Aloitimme jälleen juhlallisesti, mutta tällä kertaa Tuomiokirkon holvien alla. Kuopion hiippakunnan edustajat palvelivat meitä. Wille-piispa saarnasi suorasti ja jykevästi, joskus tuntui vähän siltä, että viimeistä kertaa tältä paikalta. Mutta saarnan sisältö oli puhetta jokaiselle kirkolliskokousedustajalle. Hyvää kuultavaa kaikille. Lukekaa.
Ensimmäinen asioita käsittelevä täysistunto kävi osan talousarviolähetekeskustelua. Ihailen edelleen kirkkoneuvos Rantasen informatiivisia, selkeitä ja myös riittävän analyyttisiä esittelypuheenvuoroja dioineen. Itse keskustelussa ei kuumia aiheita ainakaan vielä esille tullut.
Sitten maanantaipäivän perinteinen kohokohta: valtioneuvoston tarjoamata kahvit, pullalla ja kakulla. Kakku oli hyvää, ministeri on siis hyvä leipomaan:). Kertoivat kuitenkin, että opiston tuotantoa kakku edellen oli. Kiitos!
Ministerin tervehdystä taidettiin odottaa tavallista enemmän, ehkäpä hieman jännittyneenäkin. Iloitsin ministerin selkeästä uskonnonvapauspuheesta. Sen sijaan myönnän pettyneeni (aika rankastikin) ministerin puheeseen niiltä osin, joissa liikutaan kirkon ja valtion suhteen herkällä alueella. Koko vierailu on sitä, siis herkkää aluetta. Ministerin ei tule tulla neuvomaan, ei kovin paljoa osallistumaan kirkolliskokouksen käsittelemiin asioihin, ylipäänsä kirkon "sisäisiin" asioihin. Hän tulee toimia varoen tiedostaen oman asemansa valtioneuvoston edustajana, ei pelkästään kirkon jäsenenä ja kristittynä.
Minusta ministeri Räsänen joiltain osin unohti tuon herkän varovaisuuden. Minusta kyse on hyvin periaatteellinen, siis minun pitää paheksua valtioneuvoston edustajan varomattomuutta silloinkin, kun itse asioissa olisin hänen kanssa samaa mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti