Maanantait ovat viikon ehdottomasti tiiviimpiä päiviä. Niin tänäänkin. Jotakin poikkeuksellista tässä maanantaityöskentelyssä oli. Mahtoiko se olla odotusta. Kyllä parisuhdelain vaikutukset kirkkoon ja kirkon suhtautuminen samaa sukupuolta olevien parien asiaan leijuu koko viikon yllä. Ikään kuin kirkolla olisi vain yksi asia kerralla.
Arkkipiispan avauspuhetta olen jo kehunut. Se oli selkeä, rohkea ja tasapainoinen puhe. Se ei siis ollut saarna, ei esitelmä tai raamattutunti teemalla Raamattu ja homoseksuaalisuus, vaan koolle tulleen synodin avaus. Siinä puheenjohtaja, arkkipiispa, luotasi viikon tärkeintä asiaa, teki sen johtajana ja viritti meitä muitakin.
Jo aamulla kuulimme messussa piispa Björnin viisaan ja maltillisen, mutta rohkean saarnan. Messu oli jotenkin ilahduttavan matalakirkollinen (tunnustan näin julkisesti olevani ristinmerkin tekevä matalakirkollinen). Huomasin miettiväni, miltä tuntuisi toimittaa messua ei-omalla kielellä vaikkapa vain toisella kotimaisella. Ajattelin myös, että Borgå stiftin ystävät olisivat voineet käyttää enemmänkin omaa äidinkieltään, käsiohjelmassa olisi voinut olla käännöksiä suomeksi.
Kiitos palveluksesta. Kiitos alttarin yhteydestä. Se on sitä synodin perustaa.
Päivä osoitti, ettei kirkolla ole vain yhtä asiaa. Vaikka monet sellaiset, joissa oletin käytettävän puheenvuoroja lähetekeskustelussa (esim. hautauksen maksut tai kirkon talousarvio), menivät lähes keskutteluitta valiokuntiin, niin onneksi tulevaisuusselonteko nosti reilun tunnin varsin hyvän keskustelun. Itse käytin puheenvuoron selonteon käsittelystä ja siitä saatavasta hyödystä. Kannattaa katsoa joitain puheenvuoroja sitten, kun ne ilmestyvät kirkolliskokouksen sivuille. Vain muutamia nimiä mainitakseni edustajat Kainulainen, Luoma ja Peltonen antoivat pohdinnan aihetta. Tietenkin muutkin.
Työskentely päättyi noin klo 20. Meillä ei valiokunnassa ole suuria asioita, joten huomenna tulossa keskikevyt työskentelypäivä.
Ilmeisesti tuohon sinänsä ansiokkaaseen tulevaisuusselontekoon kaivattiin lisää teologista sisältöä. Kainulaisen, Luoman ja Häkkisen ajatuksia tähän liittyen oli uutisoitukin. Peltosen puheenvuoroa täytynee etisiä sitten kirkolliskokouksen sivuilta kunhan se sinne tulee. Voimia työskentelyynne!
VastaaPoistaMinustakin se teologia on ikään kuin ydinjuttu. Mutta hieman harhaoppisesti pitää kysyä - nykyisessä kirkollisessa keskusteluilmastossa - mihin kaikkeen teologinen sisältö tulevaisuusselonteon yhteydessä meidät veisi. Pahimmillaan tulevaisuuden kuvien, uhkakuvienkin ohittamiseen. Teologista sisältöä ja otetta tarvitaan, kun tehdään päätöksiä, mihin pyritään.
VastaaPoista