Täysistunnossa käytin puheenvuoron, ihan vain paikalta. Siitä kuva. Puheenvuoro oli kirkolliskokoustovereille ylimääräistä herkkua, sillä eilen sanoin tyhjentäväni koko puhepajatsoni ja kaikki eilisen jälkeen tulevat puheenvuoroni ovat tovereille ylimääräistä herkkua. Heti tiistaina siis herkkua alettiin jakaa.
Kysyin - mielestäni asiallisesti - Kirkon työmarkkinalaitoksen toimintakertomuksen yhteydessä papiston muita heikommasta palkkakehityksestä vuosina 2002 - 2010. Olen kirkolliskokousedustaja, mutta myös Pappisliiton ja AKI:n puheenjohtaja. Toimin siis kaikki luottamustehtäväroolini yhdistäen. Mutta kyse on, ei vain pappien edusta, vaan kehityksestä, joka ainakin koskettaa koko kirkon etua. Papiston ja toki kaikkien kirkon työntekijäryhmien palkkakehitys vaikuttaa rekrytointiin.
Kysyin, ettei varmaan palkkajärjestelmän tarkoitus ollut tällainen ja sitä, mistä tilanne kirkkoneuvos Voipion mielestä johtuu, paikallisista ratkaisuista vai mistä. Lisäksi kysyin, onko Kirkon työmarkkinalaitoksella mahdollisuuksia asiassa.
Saimme kirkkoneuvos Voipiolta vastauksen, jossa hän totesi, että vaativuuteen perustuvassa järjestelmässä pappien työ on vaativuuteen nähden hinnoiteltu aiemmin nähtävästi jo oikein! Oli pakko laittaa tuo huutomerkki. Hämmästyin vastauksesta. Se ei paljoa luvannut. Toivottvasti se oli vain pikainen vastaus, joka meni pieleen. Jos se ei sitä ollut, on ainakin hyvä tietää, mitä sopimusjohtaja ajattelee sekä pappien palkkauksesta mutta myös paikallisten sovellusten järkevyydestä.
Toinen asia, joka meni valiokuntaan oli kirkollisveroon perustuvan ylimääräisen eläkemaksun säätäminen. Iso ja monille seurakunnille kalliiksi tuleva asia, mutta voisin (ehkä) palata siihen lyhyesti illalla.
Nyt puhutaan kirkon ykseyttä edistävän työryhmän perustamisaloitteesta.
Hyvä että kysyit. Pappisliitto voisi katsoa myös peiliin papiston palkkakehityksessä. 25 vuotta työtä papiston palkan eteen ja millä tuloksella?
VastaaPoistaTämäkin asiallinen kommentti. Tsemppiä silti Jukka ja kumppanit.