Olen tämän kirkolliskokousviikon ajan tuntenut jatkuvaa väsymystä. Johtuneeko kovasta keväästä, flunssasta jne. Yöt eivä ole olleet kirkolliskokousviikon öiksi mitenkään poikkeuksellisen lyhyitä, mutta olen nukkunut ne kännykkäherätykseen saakka. Ja tässä iässä se on jo jotakin.
Väsymys on näkynyt iltapäivisin voimakkaana torkuntarpeena. Ja kun asunto on hotellissa, ei opistolla ole mihin päänsä kallistaa. No, tänään kallistin päätäni tuolissani, tilaisuudessa, joka oli varsin poikkeuksellinen: kolme viisasta miestä keskusteli kirkon tulevaisuudesta. Ahti Hirvonen, Ari Hukari ja Ilkka Halava. Lyhyt tunnin tilanne ei antanut mahdollisuutta syväluotaukseen, mutta erityisesti Hukari ja Halava onnistuivat käyttämään aikansa herättelemällä suorilla ja räväköillä puheenvuoroillansa väkeä. Minäkin heräsin. En vieläkään tiedä kenen järjestämä tilaisuus oli, lieneekö yleisvaliokunnan, joka on tulevaisuusvaliokunnan tehtäviä jo nyt hoitanut. Vallankumousta ei tapahtunut, mutta tarpeellinen tilaisuus.
Siitä sitten vielä valiokuntaan parokiaalisuutta käsittelemään, sanoja viilaamaan. Siellä iski jo uupumus ja illan vietinkin huoneessani lätkää katsoen ja päivän sanomalehteä lukien.
En eilen jaksanut lupauksistani huolimatta kirjoittaa uudesta eläkemaksusta. Tässä vain lyhyesti se, mitä siitä ymmärsin: kun työntekijämäärä kirkossa laskee, eläkemaksuja tulee yhä vähemmän. Saman aikaisesti suuret ikäluokat ovat eläkkeellä ja eläkkeitä maksetaan nykyisin kohtuullisen pitkään. Muutaman vuoden päästä eläkkeiden maksuun ei riitä sisään tuleva raha, jonka perusteena on siis palkkasumma ja joka kirkossa on ollut myöhäisen rahastoinnin aloittamisen takia kovin korkea (27%). Tarvitaan jo rahastoitua rahaa, jota tällä hetkellä on naftisti vaille 1000 m€. Ja sitten laskelmat sanovat, että tietyillä oletuksilla rahasto tyhjenee liian aikaisin ja mistäs sitten eläkkeet maksetaan. Voisimme sanoa "minun jälkeeni vedenpaisumus" vai voisimmeko. Oikeaa sukupolvipolitiikkaa on nyt huolehtia siitä, että paljon meidän jälkeemmikin tulevilla on mahdollisuus eläkkeeseen. Taakka tulee heille muutoinkin meidän taakkaamme raskaammaksi.
Siis esitys oli, että määräajan, muistaakseni 11 vuotta kerättäisiin seurakunnilta, ei palkkasummaan sidottua, vaan verotuloon sidottua eläkemaksua. Se kirpaisee kaikkia, meitä espoolaisia suurilla summilla ja niitä keskisuuria, joilla on muutenkin jo voimakkaat sopeutumisratkaisut meneillään, myös lujaa.
Asia on valiokunnassa ja tulee huomenna pois, jotta voimme päättää siitä vielä tällä viikolla.
Mutta nyt nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti